Juhlat

Mikael-aika on sadonkorjuun juhlaa! Mikael-juhla viittaa tarinaan pyhästä Yrjöstä, joka voitti taistelun lohikäärmettä vastaan enkeli Mikaelin avulla. Mikael-juhlassa on kyse sisäisestä rohkeudesta, jaloudesta ja eteenpäin menemisestä. Nämä ovat laatuja, joita aikuinen voi syksyllä, Mikael-aikana itsessään työstää.

Lasten kanssa sadonkorjuujuhlaa voidaan viettää vaikkapa näytelmän merkeissä. Lapset ovat askarrelleet itselleen lehtikruunut ja kaikki ovat tuoneet sadonkorjuupöytään maan antimia, kuten juureksia, marjoja ja kotimehua. Yhdessä ihastellaan, tuoksutellaan ja maistellaan rohkeasti uusiakin makuja. Kiitetään maata, aurinkoa ja viljelijöitä maan antimista.

Lyhtyjuhla on marraskuussa, Martinpäivän aikaan. Valoa alkaa päivässä olemaan koko ajan vähemmän. Puiden kirkkaat ja kauniit lehdet ovat pudonneet jo maahan. Valo täytyy siis löytää sisältäpäin, itsestään. Juhlan taustalla on Pyhän Martin legenda. Hänen kuuluisin laupeudentyönsä oli oman viittansa jakaminen köyhälle kerjäläiselle. Juhlan laadussa on kyse anteliaisuudesta ja veljeydestä. Näitä taitoja harjoittelemme jatkuvasti arjessa, ottamalla toiset huomioon ja opettelemalla jakamaan.

Juhlaan valmistaudutaan hyvissä ajoin askartelemalla omat lyhdyt ja laulamalla lyhtylauluja. "On mulla valo pieni, se valaisee mun tieni…”. Varsinaisena juhlapäivänä lähdetään aamu- tai iltahämärissä kulkemaan pitkänä letkana omien lyhtyjen kanssa, viemään valoa pimeään. Usein kerrotaan myös jokin jakamiseen ja anteliaisuuteen liittyvä satu, kuten "tähtitaalerit”. Tai voidaan viedä metsäneläimille pientä syötävää.

Adventtijuhlaa vietetään ensimmäisen adventtisunnuntain tienoilla. Juhlaa varten aikuiset valmistavat havuista koko huoneen kokoisen spiraalin. Spiraalin keskelle laitetaan kynttilä. Tämä on hyvin harras ja hieno juhla. Huoneessa on joku aikuisista vastaanottamassa lapsia laulaen tai soittaen. Muuten ollaan ihan hiljaa. Koko huone on keskuskynttilää lukuun ottamatta pimeä. Lapset saavat hakea aikuisen kanssa, yksitellen kynttilästä tulen omaan kynttiläänsä, ja vähitellen valo huoneessa lisääntyy. Juhlassa lauletaan adventinajan lauluja, kuten "Tähtitarhain valoteillä hiljaa Maria vaeltaa, säde säikeet, kultalangat kokoaa hän lapselleen…”. Adventtijuhlasta alkaa myös seimiasetelman rakentaminen. Ensin tulevat pöytään kivikunta, kasvikunta, eläinkunta ja lopulta ihmishahmot. Loppiaisena tulevat tietäjät.

Lucian päivää vietetään vaihdellen ryhmästä riippuen. Lucian päivänä leivotaan Lucia-pullia ja käydä laulaen viemässä niitä muihin ryhmiin.

Joulunaikaan leivotaan pipareita ja puuhataan muita kotoisia ja tuoksuvia askareita. Joulujuhlaa vietetään usein esimerkiksi aikuisten esittämän nukketeatterin merkeissä. Mutta pääasia on, että päästetään joulurauha sydämiin ja herkutellaan yhdessä. Mitä lähemmäksi joulua matkataan myös ympäristö rauhoittuu. Leluja ja rekvisiittaa kerätään vähemmälle ja valot hämärtyvät, jotta myös aistit saavat levätä.

Pääsiäisenä kevät alkaa saada jalansijaa. Kaikki se mikä on luonnossa vaikuttanut kuolleelta, syntyy uudelleen. Lasten kanssa ihaillaan pajuun ilmestyneitä kissanpoikia ja tehdään virpomisvitsoja. Etsitään pääsiäismunia ja syödään pääsiäisherkkuja. Luonnon ilmeneminen näkyy myös pääsiäispuutarhassa jonne lapset viedään yksitellen ihailemaan karusta kivikosta nousevaa kaunista vihreää ja eloon heräävää kauneutta.

Vappuna hassutellaan erikoisissa asuissa ja maistellaan munkkeja ja simaa!

Kevätjuhlaa vietetään porukalla esimerkiksi näytelmän siivittämänä. Jätetään jäähyväiset, kiitetään kuluneesta vuodesta, toivotetaan jälleennäkemiset ja lähdetään kesälaitumille kirmaamaan.